Tavanomaisen pientalon arkkitehtisuunnittelun hinta vaihtelee sisällöstä riippuen 5000-12 000 € välillä veroineen. Lisäksi välttämättömät rakenne-, LVI- ja sähkösuunnittelu muodostavat yhdessä toisen samansuuruisen kuluerän.

Rakennuksen ja rakennuspaikan ominaisuuksilla (esim. rakennuksen tila, rakenneratkaisut ja koko sekä tontin sijainti ja kaavamääräykset) sekä toivottujen suunnitelmien ja palveluiden (esim. pääsuunnittelu, 3d-mallinnukset, sisustussuunnittelu) määrällä on luonnollisesti suuri merkitys koko suunnittelutyön lopulliseen hintaan.

Pientalojen yhteydessä ohjenuorana voidaan pitää n. 1500-2500 € kustannuksia asuinneliömetriä kohti. Käytännössä lopulliseen hintaan vaikuttavat hyvin paljon rakennuspaikan sijainti ja luonne (mm. maaperä, maastonmuodot, kaavamääräykset, kunnallistekniikka), rakennuttamis- ja urakointitapa, rakennuttajan oman työn määrä, suunnittelulle ja rakentamiselle varattu aika sekä talotekniikkaan ja sisustustasoon liittyvät valinnat. Päällisin puolin samanlaisten rakennusten rakennuskustannuksissa voi näin olla eroa jopa 50%.

Arkkitehdin tehtävä on osaltaan ohjata rakennuttajaa kustannuksiin vaikuttavissa perusvalinnoissa siten, että mahdollisuudet tavoitebudjetin toteutumiselle ovat mahdollisimman hyvät. Kiire suunnittelussa ja urakoiden sopiminen keskeneräisillä suunnitelmilla lisäävät kuitenkin aina kustannuksia työmaavaiheen loppupäässä.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan jokaisessa rakennusluvanvaraisessa rakennushankkeessa tulee olla nimettynä pääsuunnittelija.
Pääsuunnittelijan tulee yhdessä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa mm. koordinoida eri suunnittelualojen yhteistyötä ja huolehtia ko. suunnitelmien riittävyydestä sekä yhteensopivuudesta.

Pääsuunnittelija vastaa lisäksi rakennuslupa-asiakirjojen laatimisesta ja toimittamisesta rakennusvalvonta­viranomaiselle kuntakohtaisten ohjeiden mukaan, osallistuu viranomaisen järjestämään aloitus-kokoukseen, huolehtii mahdollisen muutossuunnittelun yhteen-sovittamisesta sekä viranomaisen mahdollisesti määräämästä rakennustyön valvonnasta.

Pääsuunnittelijalla tulee olla tehtäviensä edellyttämä rakennus-(suunnittelu)alan tietotaito ja kokemus, jonka kriteerien täyttymistä viranomainen valvoo. Pääsuunnittelijan velvollisuuksia hoitaa tavallisesti arkkitehti toimiessaan samalla hankkeen rakennussuunnittelijana. Tehtävät voi kuitenkin antaa muullekin hankkeeseen osallistuvalle em. kelpoisuusehdot täyttävälle henkilölle

Rakennusten eri pinta-alojen Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset laskentatavat löytyvät Rakennustietosäätiön (RTS) ylläpitämästä rakennustietokortista RT 12-10277. Virallisista pinta-alamääritelmistä tärkeimpiä ovat mm. rakennuksen kerrosala, bruttoala, huoneistoala, huoneala ja hyötyala. Rakennuslupalomakkeissa puhutaan myös rakennuksen kokonaisalasta, pohjapinta-alasta ja peittoalasta. Kaiken lisäksi asuntoja myytäessä niiden koko ilmoitetaan usein "asuinpinta-alana", jonka laskentaperiaate on valitettavan käyttäjäkohtainen eli epämääräinen.

Laskentatapojen monimutkaisuudesta johtuen kaikki rakentamiseen liittyvät pinta-alalaskelmatiedot tulisi aina lasketuttaa alan ammattilaisella väärinkäsitysten välttämiseksi.

Asemakaavassa määrätään tontin rakennusoikeuden käyttötarkoitus, rakennusoikeuden määrä ja sallittu kerrosluku. Asuinpientaloon voidaan useinmiten rakentaa varsinaisen rakennusoikeuden ja kerrosluvun lisäksi lämmintä kellari-, ullakko- tai parvitilaa, joita koskevat rajoitukset (esim. kellarin maanalaisuus) on myös mainittu kaavamääräyksissä. Nämä rakennusoikeuden ulkopuoliset tilat eivät saa sisältää asuinkäyttöön soveltuvia tiloja, mikä tarkoittaa että niiden sijaintia, kulkuyhteyksiä, tilakokoa ja valoisuutta on rajoitettu. Tällaisiksi tiloiksi lasketaan asuinpientaloissa tavallisesti varasto-, kodinhoito- ja askartelutilat, tekniset tilat, saunatilat pesuhuoneineen, pienet parvitilat sekä autotallit kellarissa. Vinokattoisissa asuintaloissa voidaan myös ylimmän kerroksen <1,6 m korkeata tilaa hyödyntää rakennusoikeuden ulkopuolisena tilana. Rakennusrungon ulkopuolella puolestaan kylmiä kahden auton autokatoksia, (lasitettuja) terasseja ja parvekkeita, pieniä jätekatoksia sekä erikseen määriteltyjä kevyitä rakennelmia ei lasketa kerrosalaan omien reunaehtojensa puitteissa.